Riskien hallinta rescuekoiratoiminnassa – omavalvontaa lakivaatimusten rinnalle

Kodin antaminen kodittomalle koiralle on hienoa ja merkityksellistä. Pelkkä eläimen ”pelastaminen” ei kuitenkaan aina riitä. Rescuekoiratoimintaan nimittäin liittyy useita riskejä. Monia niistä, usein tauteihin liittyviä, käsitellään säännöllisesti myös julkisuudessa. Välillä jopa kuulee mielipiteitä, ettei kodittomia koiria pitäisi lainkaan tuoda Suomeen.

Tuontien lopettaminen ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu riskien vähentämiseksi. Tärkeämpää olisi, että jokainen rescuekoiratoimija tunnistaisi toiminnan riskit ja ymmärtäisi, miten niitä voi hallita. Tähän tarvittaisiin hieman suunnitelmallisuutta sekä yhteistyötä viranomaisten ja rescuekoiratoimijoiden välillä.

Viranomaistahoilla ei riitä resursseja rescuekoiratoimijoiden ylimääräiseen valvontaan, eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan. Paljon tärkeämpää olisi puuttua laittomiin tuonteihin ja muuhun kyseenalaiseen koirabisnekseen.

Kiinnostava ehdotus tilanteen parantamiseksi oli rescuetoimijoiden omavalvontasuunnitelmat. Ajatuksen nosti esiin läänineläinlääkäri Sari Haikka 19.5.2022 julkaistussa AVI:n tiedotteessa. Käytännössä monet rescuekoirayhdistykset toteuttavat jo omavalvontaa, sitä ei vain ole kutsuttu sillä nimellä.

Ylimääräisiä tautitestejä ja muita toimia on tehty jo pitkään useiden yhdistysten toimesta. Yhdistysaktiivit ovat yleensä myös hyvin perehtyneitä kohdemaan tilanteeseen. Kuitenkin rescuekoiratoimijoiden asiantuntijuutta helposti vähätellään ja tehdyt toimenpiteet saatetaan ohittaa turhanpäiväisenä näpertelynä.

Ehkä tilanteeseen saataisiin muutosta, mikäli rescuekoiratoiminnassa otettaisiin mallia esimerkiksi elintarvikealalta, jossa omavalvonta on mukana kaikessa tekemisissä. Tärkeää onkin luoda järkevä työkalu riskien kartoittamiseen, arvioida oman toiminnan tärkeimmät hallintapisteet ja yhtenäistää kirjanpitoa.

Käytännön omavalvonta rescuekoiratoiminnassa

Mitä omavalvonta rescuekoiratoiminnassa tarkoittaisi? Esimerkiksi sitä, että jokainen yhdistys on tehnyt toiminnastaan riskianalyysin. Katsotaan tätä tarkemmin hieman myöhemmin. Riskianalyysin lisäksi tarvitaan kirjallisia ohjeistuksia ja hieman dokumentointia, eli tehtyjen asioiden säännöllistä kirjaamista. Ohjeissa kuvataan mitä valvotaan, millä keinolla ja miten sitä dokumentoidaan.

Ensin siis mietitään mitä asioita valvotaan. Rescuekoiratoiminnassa nämä asiat voivat olla esimerkiksi lähtömaassa kotoperäisesti esiintyvät taudit ja steriloinnit. Lisäksi päätetään hyväksyttävät toimintarajat, esimerkiksi koirilla ei saa olla tarttuvaa tautia Suomeen tullessa tai koiran tulee olla steriloitu ennen matkustamista. Nämä sitten varmistetaan tautitesteillä ja eläinlääkärin tarkastuksella.

Seuraavassa vaiheessa mietitään korjaavat toimenpiteet, eli ohjeet, mikäli nämä hyväksyttävät toimintarajat eivät täyty. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mikäli koiralta löytyy testeissä jokin tauti, aloitetaan sen hoito jo lähtömaassa. Tai leikkaamaton koira steriloidaan ennen matkustamista.

Kolmas vaihe on dokumentointi. Koirien tautitestit ja sterilointitilanne, sekä tarvittaessa edellä mainitut korjaavat toimenpiteet tulee aina kirjata samalla tavalla. Näin voidaan varmistua siitä, että omavalvonnan kaksi ensimmäistä kohtaa on toteutunut kuten pitää.

Miten riskit tunnistetaan ja arvioidaan?

Rescuekoiratoiminta perustuu yleensä vapaaehtoisuuteen ja toimii pääasiassa lahjoitusvaroilla. Resurssit ovat siis erittäin rajalliset. Tämän takia omavalvontasuunnitelmaa ei kannata laatia ilman erillistä riskianalyysia. Se auttaa voimavarojen suuntaamisessa kaikista tärkeimpiin asioihin.

Riskianalyysi aloitetaan jakamalla toiminta erilaisiin vaiheisiin. Näitä voivat olla esimerkiksi koiran eläminen tarhalla, adoptioperheen valinta, matka Suomeen ja asuminen Suomessa. Tämän jälkeen listataan jokaiseen vaiheeseen kuuluvat toiminnot. Esimerkiksi tarhalla elämiseen kuuluu ainakin loishäädöt, rokotukset ja mahdollisesti myös tautitestit.

Tämän jälkeen jokaisen kohdan sisältämä riski arvioidaan. Arviossa otetaan huomioon riskin todennäköisyys sekä riskin aiheuttaman vaaran merkittävyys. Tämä on erittäin tärkeää, koska riskit ovat erilaisia toiminnasta ja toiminta-alueesta riippuen.

Merkittävyyttä arvioidaan sen perusteella, aiheuttaako riski terveysvaaraa. Arviointiasteikko voi olla esimerkiksi ei merkittävä, merkittävä ja erittäin merkittävä. Todennäköisyyttä voi arvioida asteikolla epätodennäköinen, mahdollinen ja todennäköinen.

Mikäli riski ei ole todennäköinen eikä se aiheuta vaaraa, ei siihen kannata kohdistaa resursseja. Resurssit kohdistetaan sellaisiin riskeihin, jotka ovat mahdollisia tai todennäköisiä ja sen lisäksi haitallisia tai vaarallisia. Tällaisista riskeistä voidaan puhua hallintapisteinä.

Otetaan esimerkiksi tautitestit, vaikkapa hietasääsken levittämä leishmania-loinen. Koiran kannalta riski eli loisen aiheuttama leishmanioosi on merkittävä. Mikäli koiria tuodaan hietasääsken elinalueelta, esimerkiksi Romaniasta, on tartunta mahdollinen. Tällöin yhdistelmä on merkittävä riski, joka on mahdollinen. Eli leishmanian testaaminen tulisi ottaa hallintapisteeksi.

Mikäli koiria taas tuodaan pohjoisemmasta, esimerkiksi Virosta, on riski epätodennäköinen. Yhdistelmä on siis mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Tällöin leishmanian määrittely hallintapisteeksi voi olla resurssien tuhlaamista, mutta satunnainen seulonta sen sijaan järkevää.  

Rescuekoiratoiminnan tärkeimmät riskit ja niiden hallinta

Tärkein riski rescuekoiratoiminnassa liittyy terveysasioihin. Vastuullisesti toimiva yhdistys tekee kaikkensa estääkseen sellaisten tautien, joita Suomessa ei esiinny, leviämisen kohdemaasta Suomeen. Tätä hallitaan tunnistamalla kohdemaan (tai -alueen) tautiriskit ja testaamalla koirat niiden varalta.

Tautiriskejä voi hallita myös tukemalla jokaisen tarhalla olevan koiran rokottamista, loishäätöjä ja hoitamista. Tällä tavalla tautien leviämistä tarhaoloissa voidaan vähentää. Lisäksi koiraa pidetään valvotuissa oloissa (esim. tarhalla) riittävän pitkään ennen Suomeen kuljettamista. Tämän ”karanteenin” aikana voidaan myös tarkkailla koiran käytöstä.

Erilaisten tautiriskien lisäksi rescuekoirilla voi olla muitakin terveyshuolia. Tällaisia voi olla vaikkapa rakenne- tai hammasongelmat, ravintoon liittyvät tilat (ali- tai ylipaino, puutostilat, suolistovaivat) tai jopa kroonistunut stressi. Nämä tulisi myös aina ottaa huomioon koiran adoptiota suunnitellessa.

Suomen puolella yhdistyksellä tulee olla suunnitelma koiran sijoituspaikasta. Sijoituspaikka voi olla koti tai hoitopaikka. Yhdistyksen tehtävä on varmistaa, että sijoituspaikalla on tarvittavat tiedot ja taidot, jotta elämä koiran kanssa on mahdollisimman mutkatonta. Adoptiotoiminnan kannalta tärkeitä riskejä ovat koiran käytösmuutokset tai vaikeudet sopeutua uuteen kotiin.  

Sijoituspaikan luotettavuus voidaan varmistaa perusteellisella taustatyöllä sekä perehdyttämisellä. Perehdyttämisellä varmistetaan koiran turvallisuus ja hyvinvointi. Koiria ei voi vain tuoda Suomeen, luovuttaa eteenpäin ja toivoa parasta.

Yhdistys on vastuussa jokaisesta Suomeen tuomastaan koirasta. Yhdistyksellä tulee olla riittävät resurssit koirien vastuulliseen maahantuontiin. Lisäksi resursseja, osaamista ja ohjeistuksia tarvitaan sekä kohdemaassa että Suomessa toimimiseen.

Omavalvonnan merkitystä ei pidä väheksyä

Omavalvonnalla on siis tärkeä merkitys rescuetoiminnan vastuullisuudessa ja luotettavuudessa. Virallisten maahantuontivaatimusten muuttaminen on työlästä ja hidasta, mutta yhdistykset voivat muuttaa toimintaansa melko nopeasti.

Riskinarvioinnin täyttäminen, kirjallisten ohjeiden laatiminen ja kaiken dokumentointi voi tuntua ajatuksena raskaana, mutta lopulta se helpottaa toimintaa. Kun riskinarvio ja kirjalliset ohjeet on kerran laadittu, riittää, että ne tarkastetaan, ja tarvittaessa päivitetään, esimerkiksi kerran vuodessa.

Selkeä kirjanpito auttaa etsimään oikeita tietoja erilaisissa tilanteissa. Hyvänä nyrkkisääntönä omavalvonta-asioissa voikin pitää sitä, että ”se on tehty, mitä on kirjattu”. Vaikkapa tautitestien tekemistä on vaikeaa todistaa tai seurata, mikäli niistä ei ole minkäänlaista kirjanpitoa.

Käytännössä kaikilla yhdistyksillä on jo dokumentointia. Esimerkiksi maahantuotavista koirista tulee olla tarkastettavissa oleva kirjanpito. Tämän lisäksi voi olla omistaja- ja jäsenrekistereitä, talousasioiden kirjaamista, tautitilastoja, kirjallisia ohjeita ongelmatilanteisiin jne.

Osalla yhdistyksistä toiminta on nyt jo erittäin hyvin organisoitua ja dokumentoitua, mutta kaikilla ei. Omavalvontaan liittyviä asioita on joka tapauksessa tehty käytännössä kaikissa yhdistyksissä pitkään. Tästä ei vain olla aikaisemmin puhuttu omavalvontana. Toivottavasti pian puhutaan.

Uskon vakaasti, että omavalvonnan yhtenäistäminen rescuekoirayhdistyksissä tuo uskottavuutta myös viranomaistahojen silmissä. Nutri Canem haluaakin olla mukana vastuullisuuden lisäämisessä ja rescuekoiratoiminnan omavalvonnan kehittämisessä. Olen laatinut elintarvikealalla laajasti käytetyn HACCP (Hazard Analysis and Critical Control Point) -järjestelmän pohjalta rescuekoiratoiminnan riskien arvioimiseen ja hallintapisteiden määrittämiseen sopivan työkalun. Rescueyhdistykset voivat ottaa sen käyttöönsä ilmaiseksi. Ota yhteyttä, mikäli haluat kuulla asiasta lisää!

Kuvat: Pixabay

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.