Keräämätön koirankakka ei ole keskustelun aihe, vaan riski terveydelle

Varma merkki keväästä on lumen alta paljastuva koirankakka ja siihen liittyvät keskustelut. Niissä syytellään koiranomistajia välinpitämättömyydestä ja haisevasta sekä maisemaa rumentavasta haitasta. Osa koiranomistajista viis veisaa näistä keskusteluista (”ei kiinnosta mitä muut ajattelee”), osa pahoittaa mielensä (”kyllähän minä kerään kakat joka kerta, mutta silti vain valitetaan”) ja osa hermostuu (”no mene v***u itse rämpimään tuonne ojan pohjalle etsimään sitä p***aa”).

Itse kuulun keskimmäiseen ryhmään. Samalla ahdistaa ajatus siitä, että keskitytäänkö valituksessa oikeisiin asioihin ja miten tilannetta saisi muutettua. Eli miten kaikki koiranomistajat saadaan keräämään kakat pois teiden varsilta ja yleisiltä ulkoilualueilta. Tämä blogiteksti on yritys levittää kakkojen keräämisen ilosanomaa yhteisen hyvän takia.  

Olen ollut yli 5 vuotta mukana rescuekoiratoiminnassa, joten kaikenlaiset tautiriskit ovat tulleet tutuksi. Ne ovat kuitenkin painottuneet tarhaolosuhteisiin. Suomen ja suomalaiskoirien tilanne on ollut minulla huonommin tiedossa, kunnes tänä keväänä osallistuin Helsingin avoimen yliopiston kurssille ”Mato-oppia eläinten omistajille”. Kyseessä oli 2 op:n eläinlääketieteellisen tiedekunnan kurssi, jossa käytiin läpi tyypillisimmän suomalaisen koiran, kissan ja hevosen madot. Olisin mieluiten oppinut kaiken vain koirien sisäloisista, mutta kurssin opintopistemäärän takia siinä keskityttiin vain matoihin.

Usean vuoden rescuekoiratoiminnan ja alkuvuodesta suoritetun matokurssin jälkeen aloin ajatella, että jokaisen koiranomistajan olisi hyvä käydä jokin pieni kurssi ulostevälitteisistä riskeistä. Tällaista kurssia odotellessa halusin kerätä tärkeimmät riskit yhteen blogikirjoitukseen.

Zoonoottisuus eli tarttuminen eläimestä ihmiseen tai ihmisestä eläimeen

Ennen kuin mennään varsinaisiin riskeihin, mainittakoon, että useita niistä yhdistää zoonoottisuus. Se tarkoittaa sitä, että mikäli koira saa tartunnan (esimerkiksi syömällä ulkona kakkaa), voi tartunta siirtyä myöhemmin ihmiseen (esimerkiksi kun koira nuolee ihmisen kasvoja). Zoonoottisia riskejä ovat mm. suolinkaiset, osa heisimadoista ja monet bakteerit.

Tartunnat saadaan pääasiassa suun kautta. Se ei tarkoita, että kakkaa syömätön koira olisi turvassa tartunnoilta, koska uloste leviää esimerkiksi sateen mukana ympäristöön. Tämä aiheuttaa sen, että esimerkiksi ruohoa syömällä tai vesilammikosta juomalla saa tartunnan. Joissakin tapauksissa tartunnan voi saada myös ilman kautta. Näin voi käydä silloin, kun uloste ehtii kuivua ja se pölisee esim. katupölyn mukana hengitysteihin.

Sisäloiset (sukkulamadot, heisimadot ja alkueläimet)

Yleisin sisäloisriski ympäristöön jääneissä ulosteissa on sukkulamatoihin kuuluvat suolinkaiset. Suolinkaiset tarttuvat pari viikkoa ympäristössä olleesta ulosteesta. Siinä ajassa ulosteen mukana erittyvissä munissa on ehtinyt kehittyä tartuttamiskykyinen toukkamuoto. Kyseinen toukkamuoto pysyy turvassa munan sisällä, kunnes se syödään. Suolinkaisen munat ovat tahmeita, joten ne tarttuvat helposti esim. koiran turkkiin (tai ihmisen käsiin), josta ne päätyvät suuhun. Suolinkaiset ovat yleisiä, minkä lisäksi ne ovat zoonoottisia, joten riskiin tulee suhtautua vakavasti.

Suolinkaisten lisäksi yleisimpiä sukkulamatoja ovat hakamadot, jotka eivät myöskään tartu tuoreesta ulosteesta, vaan tartunnan saa ympäristöstä vasta, kun toukkamuodot kuoriutuvat munista. Eli sukkulamatotartuntoja tai niiden leviämistä ympäristöön voidaan estää helpoiten sillä, että tuoreet ulosteet kerätään heti pois.

Sukkulamatojen lisäksi koiralla voi olla heisimatoja. Osa heisimadoista voi tarttua myös ihmiseen ja tartunta voi olla erittäin vaarallinen. Heisimadot eivät tartu suoraan koirasta koiraan, koska niiden elämänkierto vaatii väli-isännän. Väli-isäntiä voi olla yksi tai kaksi ja ne voivat olla heisimatosuvusta riippuen esimerkiksi niveljalkaisia, kaloja, sammakoita, lintuja tai jyrsijöitä.

Eli vaikka tartuntariskiä ulosteesta koiraan ei ole, niin heisimatojaokkeet leviävät ympäristöön. Ympäristöstä ne päätyvät väli-isäntiin, jotka puolestaan voivat päätyä koiran syömiksi. Tämän takia ulosteen kerääminen ympäristöstä estää epäsuorasti myös heisimatotartuntoja.

Alkueläimet ovat matojen lisäksi ulosteesta tarttuvia sisäloisia. Alkueläinten ookystia erittyy ulosteeseen, josta ne päätyvät ympäristöön. Suomessa tyypillisiä alkueläimiä ovat kryptosporidioosia aiheuttavat Cryptosporidium-lajit ja giardioosia aiheuttavat Giardia-lajit. Kummallakin näistä on zoonoottisia lajeja, mutta se on hyvin harvinaista.

Kumpikin alkueläin voi aiheuttaa ripulioireita, mutta tartunta voi olla myös täysin oireeton. Oireettomissakin tartunnoissa koira levittää ulosteen mukana alkueläinten ookystia lisää ympäristöönsä.

Virukset ja bakteerit

Tärkein ulosteperäinen ja erittäin yleinen virus on koiran parvovirus. Se on hengenvaarallinen niille pennuille, joilla ei vielä ole kattavaa rokotesuojaa. Parvovirus leviää esim. kenkien, vaatteiden tai tassunpohjien mukana ja se on erittäin kestävä.

Ulosteessa voi olla myös monia tautia aiheuttavia bakteereja, jotka voivat tarttua koirasta ihmiseen. Näitä ovat mm. e.coli, salmonella ja kampylobakteeri. Koira voi saada tartunnan esimerkiksi raakaruokaa syömällä. Nämä eivät yleensä ole koiralle vaarallisia, mutta voivat aiheuttaa ihmiselle vakaviakin oireita.

Erityisesti raakaruokaa syövät koirat saattavat kantaa tuotantoeläimillä yleisiä antibioottiresistenttejä bakteereja. Ulosteen kautta leviää mm. zoonoottiset beeta-laktamaasia tuottavat ESBL-, NDM- ja AmpC‑bakteerit. Resistentit bakteerikannat eivät aiheuta sen herkemmin tautia kuin muutkaan bakteerit, mutta mikäli näin käy, voi tehoavan hoidon löytyminen olla erittäin hankalaa.

Lue lisää raakaruuan bakteereista tästä blogitekstistä, joka kertoo eri ruokintatapojen hyvistä ja huonoista puolista.

Ulosteen sisältämät lääkeainejäämät

Koirankakka voi sisältää lääkeainejäämiä, esimerkiksi loishäädöistä, kipulääkkeistä tai antibiooteista. Lääkeainejäämät voivat aiheuttaa vahinkoa ympäristölle tai luonnonvaraisille eliöille. Esimerkiksi loishäätölääkkeet tai antibiootit voivat ympäristöön jäädessään jopa lisätä resistenssiä eli vastustuskykyä. Kipulääkkeet ja vastaavat voivat myös aiheuttaa ongelmia, jos esimerkiksi toinen koira syö ulostetta, jossa näitä on. Lääkeainetta voi olla ulosteessa isojakin määriä, jolloin esimerkiksi pieni koira voi saada jopa myrkytyksen syötyään ison (eli suuria lääkeannoksia saavan) koiran ulostetta.

Koiran ulosteen jättäminen ympäristöön on hoidetulla alueella järjestyslain vastaista

Kaikkien terveysriskien ja epämiellyttävyyden lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että taajamissa koirankakan jättäminen ympäristöön hoidetulla alueella on järjestyslaissa kielletty (4 luku, 14 § Koirakuri, 3 kohta). Hoidetuilla alueilla tarkoitetaan kunnan ylläpitämiä alueita, esimerkiksi puistoja ja kävelyteitä, mutta myös yksityishenkilöiden hoitamia alueita.

Riskit pysyvät kuitenkin samoina taajamien ja hoidettujen alueiden ulkopuolella, joten koirankakka tulisi kerätä silloinkin, kun järjestyslaki ei siihen velvoita.

Yritän aina seistä eturintamassa, jos joku alkaa syyllistämään meitä koiranomistajia. Koirankakkakeskusteluissa tekee kuitenkin mieli asettua sinne ”vastustajien” puolelle. Omasta mielestäni keräämätön koirankakka on läpi vuoden ikävän näköistä. Ymmärrän hyvin, että kun keväisin lumien sulaessa niitä keräämättömiä kakkakasoja paljastuu kuitenkin useita yhtä aikaa, verenpaine nousee nopeasti.

Itselläni verenpaine alkaa nousta vaarallisille tasoille viimeistään siinä vaiheessa, kun on itse nippanappa saanut väistettyä lumen alta paljastuneet kasat, mutta omat koirat astuvat toisten koirien jätöksiin.

Keräämätön koirankakka on siis todellinen terveysriski sen lisäksi, että se pilaa sekä maiseman että tunnelman. Ulkoilusta auringonpaisteessa on vaikea nauttia koirankakkaa kengänpohjassa. Mutta vielä vaikeampaa on olla miettimättä mahdollisten sisäloisten ja mikrobien levittämistä ympäristöön.

Jokakeväisille keskusteluille on siis tarvetta, vaikkakin näkökulma (maiseman pilaaminen ja hajuhaitta) on ehkä hieman väärä. Joten ehkä me koiranomistajat voisimme ajaa asiaa myös terveysnäkökulmasta ja alkaa kerätä kaikki omien koiriemme kakat, eikö totta? Silloin ulkoilu olisi kaikille sekä mukavampaa että turvallisempaa.

Kuvat: Pixabay

Julkaistu 2.5.2021